»Lempikös niit sitt olis tuanu. Hää ny olis kehrannu hakokirvest feli otta. Hänell ol yks… ja em mä viit sano' senttä.»
»San' suus puhtaks vaa», meinas ämänt, »ku sä kuale, nii jää suus auk.»
»Ei oi hyvä sano' kans, kyll Lempi saa pia uuniluurast, niinkun kerra ennenkin, ku hä uuniluurahakko men hakema», sano Kustaava.
»Mitä, onkos Mari taas huamannu Lempill kaks pari suksi.»
Lempi tule sisäll ja tua uuniluurahakko felisäs, ku hää o ottanu naapurin tarhast. Nii ämänt sano:
»Sull onki nii nätti hakko, ette sull kirvestäkä felis ollu.»
»Siin te ahta' sitä ja tätä, kyll tämmöst hakko ny taitetukski saa tämmösell pakasell», sanos Lempi.
»Nii», sanos Mari sihen taas, »ku o suure nahkkintta' keres, niinkun tavalisest meijä Jussill. Naapurin Kallell ja meijä Jussill o joksikki samalaise' kintta.»
»Voi tota Maija, pirä' soukemppa suut, ett sä saa yhrest puust luska. Mari ei tiär yhtikäs mittän, ku ain vaa o suu päälaell. Kyll Juhani-faar oikken tiäs, ku hän teist laulun tek, ett simmossi tee juur ole.»
»Kyll hä heitist mont laulu on tehny, mitä laulu sä täss ny meina ett se Marill soppi?» sano ämänt.