»Sitä mä juur tarkotan ku sanota ett:
»Jos mull olsis Markun piika suu
Ja Kesktalon piika hamppa,
Nii mää söisin kaikk Talola lamppa;
Mutt jos mull olsis Juhanin piika ikenä,
Nii mää söisi ne viäl pikemä.»
»Jaa, mitä mää sitä fröttinkippat puhu», sano Mari siihe, »kyll hänell ain simmost piissa.»
Kustaava suuttu ny kans jo, hän o yks niist, ku sihe laulun kuulu.
»Jaa, kyll se simmone viimene mailmalopun kapine o, kutte se jo kualekka, se ainanen tööthutkar.»
Jaa nyy sattus nii, ett se sama äij tule juur sisäll, hänen kolmaslai köppis, se laki, o felis. Hänell oi kaikkistas kolm' köppi: huushollköpp, karjaköpp ja laki. Nee' toise oli oksattomi, mutt se kolmas katavaisest puust.
»Tyst, tyst», sano ämänt, »olkka ny hilja, ny faar tule.»
»Mä paiskan toin taikenvahaukse sen pirun kuano», sano Kustaava.
»Hyvä päävä.»
»Istuma», meina ämänt.