»Sää saas apskeerin täst tyäst, es sää oss kakui uunin tällä, sää pistä' sorme' kakku sisäll.»
Mari kesketti menemä ehtoaskarilles vaa, mutt Lempi sai ruveta' kakui uunin kantama. Kaku' kypsentysivä' sitt, ne' pantti laurall ja annetti olla' siin jähtymäs koko yä.
* * * * *
Jouluaato-aatton tuliva' kaikk sisäll: trenki, isänt ja muu, löi' kinttas kaikk uunin trappull, ja yks trenkeist sanos:
»Kyll ny jo sentän kelppa, ku joulu o nii liki ja o hyväll puall.» Sitt jutelttin kaikk yhres, koko taloväki, ett ku ny huame o jo joulaatto ja viäl on paljon töit, ett kui aikasi me oikke nouse ylös. Joku meinas ett kahrelttoist viimestäki, joku sanos ett kolmelt. Nii isänt sanos, ette see tartt mittä juttelemist, mutt ku se o miäs ku ensmäseks nousse. Mari sitt taas leikiläs pist sihe:
»Em mä tahrokka olla miäs, mää makkankin koko yä.»
Nii Hessu, se kaikke nuaremp trenkeist, simmonen poikanaskal, kun kans oi kovi innostunu joulu, sanos:
»Kyll tää poik tiättä kosk ylös nousta.»
Hä oi saanu' sen tuamio ett täytys joulaattoaamu mennä heini hakema.
No kaikk menivä' sitt omis ajatuksisas nukkuma. Mutt sitt kun kell lyä yks, sillo ruppe tulema ylisänkyst ens se, ku miäs ol ja sitt aikasi' kolina. Hessu se ol ku ylös nous ja hää herätt kaikk muu' kans, hakkas kamari oven pääll ja huus: