»Ylös kaikk, jos o sitt isänät tai ämänä ja piikat tai trenkit tai tyttäre.»
No sitt ne nousiva' kans ylös. Kun kell ol pual kaks, oliva' kaikk jo täyres touhus ja sitt tarvittin kaikk lyhry', kun talos ol. Sitt se pikku Hessu läks tuama sitä viimest heinhäkki, kun kuulus. Toiset trenki menivä' pirtist kantama niit tikui, ku sinn ol kuivaman panttu ja oma' poja' kans niis paikois, ku niit sattus olema. Ku ne' tiku' sitt ol sisäll tuattu, pantti ne orrell ja kurotti lohenpyrstö all. Vaimväki men pirttin tuama niit lihakontei, ne oli ny jo valmiks palvaune. Ku sitt kaffe tuattin pöyttä, se ol siin viire ajos, toi isänt viinpullon pöyttä ja löi se sihen tavalist kovemi ja sanos ett:
»Pankka sokeri joukko, aatost juhla' korkjama.»
Sitt hä sanos ämänäll:
»Fiia, ku he on kaffe juane, niin kaar' pojill pual kuppi. No sitt ku he' siin parhalas joi' sitä punssitas, sattus Hessu tuleman kotti silt heinmatkaltas ja lauleskel tullesas porstuas:
»Ai ai ai sano Muju-Mai
Ku hä heinäsirkan kiini sai.»
Isänt sano hissuksi Fiiall: »Jos annetas Hessull kans punssi.»
Nii ämänt sanos: »Nii oikke, kyll se nii on, ku sääki tulis sanoneks, ett se miäs on ku ensmäseks ylös nousse. Anneta hänell ny sitt kans piän puns. Jokane joulukses kokko, kettukin kenkrajoi.» Hessu saiki sitt punsi.
Mari sattus ny tuleman pihatost lypsämäst. Ollan toss kuuren tianois jo. Ämänt mene tommotti salapitte Marin tykö, tuupase hänt kylkke ja käske Hessu kattorna. Mutt Mari aukase se levjä suus ja sano:
»Oho, mitäs iso' sia' siilon tekevä' kun porssakkin tuhniva.» Hessu tykkä vähä paha ja sano: