»San' simmotti, ette sarvipussi tarvitakka, ette kukka ny ann ittetäs kupata.» Hilma ott saalin kaulasas ja läks.
Kustava tule sitt nii hiki pääs saunast, hää on kantanu liha' pois siält, kantanu vett ja hautonu vihra. Hä sano ämänäll:
»Ny' saa mennä' sauna, ett saun o valmis.»
»Oleks sä viäny vihroi tarppeks?» sanos ämänt sitt taas.
»Kyll mä niit see verra vei, ett ne' piissava», meinas Kustava.
»Taisis viärä' kolm», sano ämänt.
»Nii, simmotti mää niit vein, ku o ennenkin pruukattu», sanos Kustava sihe.
»Voi, hyvä ihmine, ny o joul ja tiäräks sä, ett se kuulu tykö, ett joulaatton o jokasell oma viht.»
»Siunakko, Liis, kunne vihrakka enä piiss, tarttevaks tommose' kakarakki sitt kaikk eri vihra?»
Hää men uurestas sitt ja vei kakstoist vihta, nii mont, ku ihmistäki ol.