Sitt Hessu läks menemä, filistel mennesäs ja pumppas Marit kylkke ja sano:
»Vai ei tul Hessust mittä, sillo ei tul Maristaka mittä.» Tää ol tosa kahrentoist ajos peeväll. Vähä ajan peräst ne' tuliva' siält sitt. Hessu tul taas erell ja sanos:
»Tiäräks sä, Lempi, ett kyll ny tule hyvi olkki, kyll sun kelppa katton paiska ja jää kans yht paljon ku naapurin Kallellekki.»
»Pir' suus kii, vanh feelu», meinas Lempi ja men jällen takas kamarisas.
Sitt ämänt sanos:
»Ohoh, ole nii väsynykki jo, kun pualest yöst ole hääräny, mahraks mä enä jaksa noit lapsika saunotta. Juakses sä, Lempi, tonn Katavan-Kaisan tykö ja käsk hänen tulema lapsi saunottama.»
Ämänt muista siin samas senttä:
»Kyll Hilmall onkin paremppa aikka, menkkö hää.»
»Kyll mää täss mene», sanos Hilma, »mutt jolle mää saa' sitä rättäkitti tulema. Hänell on tiäs ruus pääs ja jalakki voiva' särkke.»
Sitt Mari kuiska taas Hilmall: