Vuastuhatt vuassata vuaskymment vuas, siilon ku mä nuar flikk viäl oli ja siäll Haliko hakoniskotte joukos asusi, sattus kerra nii, ett se Juhani-faar, se kun tööthutkariks kans pruukattin kuttu, tul taas meill ja sanos, sitt ku hä ol sinn peräpenkill istunu:
»Ny onki sitt taas joul tulos ja tuleki jo kahre viikon pääst.»
»No Heisinkin Toussu», meinas sihen Kesktalo ämänt, »jokos se joul nii liki o? Ei ol' sentä välikä, kosk meijä likokalakki o jo ostetu. Mutt menkkäs te, flika, ny vaan kiiruman kautt tuaman tuhka ja kalkki, ett saara noi likokala' tuhkporo joukko. Tuakka see taikentiin ja jauhsäkk ny sitt kans sisäll lämppymä, nii huamen me' tee varitaikena. Jaa Juss voikin tuara' se jauhsäki siält aitast.»
No Mari, se pikku-piik ja Juss, ku isotrenkiks kututti, läksiväkki sitt, toinen toi sen taikenpyty ja toine jauhsäki. Ämänt sanos koht sitt taas:
»Menes sä Lempi hakeman katavahakko myllyhaast ja Kustava saa tällät ison paran totto. Aja' se vett täynö.»
Lempi lähte mettän kans, mutt hä meina otta'suksekki fölisäs. Mutt ämänt räiskäs:
»Es sä siäll mittä suksi tartt, es sä siält sitt taas tänäpän malt kotti' tull.»
Ny Lempi meina otta hakokirve, mutt Hessu huutta sihe, se talo vähätrenk, tallivajast:
»Es sä siäll mittän kirvest tartt, kyll sill isokinttasell kirves o.»
Lempi otta senttän kirve ja lähte, ei ol Hessu juttu kuulevanas.