»Hessu tekke simmost kiussa Lempill, ku hän tiättä, ett Lempi o se isokinttasen kans vähä enemän kun tuttava», sanos Juss, se isotrenk sihe sitt taas.
Ny ämänt huamas, ett Lempi oi lähteny hakko pärä ja hä sanos Marit:
»Ny täytty ruveta ajattelema vähän korjun pärä. Ota' sä ensmäseks tyäks noi' pläkkastja' tualt seinilt alas ja ruvekka sitt Hilman kans niit yksis neuvois kuurama.»
»Milläs niit sitt kuurata?» sanos Mari.
»No roikalall vaa ja sannall. Ja sitt kun tee' saa ne' puhtaks, niin tälläkä seinäll takas jälle.»
Ny Lempi tule katavahakos kans ja laula tullesas sill heljäll ääneläs:
»Katava kasvoi kankarell
Ja pelloll ei se irä.
Ei minun rakasta henttuani
Unhoittaman pirä.»
»Siin on teiti hakos», sano Lempi ja paiskas havo' permanoll.
»No olek sä hull, vai meinak sä tull, kun paiskas ne havo' paskasell permanoll, ett täll ne' patta. Mari saa ny ruvet pesemän kaljatynnyrei. Ota' siält parast vett. Ja Kustava saa mennä hakeman kurnan tuppa.»
»Muistik sä tuara' kurna seljän kans?» sanos ämänt taas sitt kun
Kustava ol kurnan tuanu.