»Kyll mä ne' kaikk toi, mitä sihe homman kuulu.»
»No ei muut välikä sitt ol», meinas ämänt.
»Kustava ruppe ny sitt vaa ajama sitä kaljanporo kurna, ja sitt ku sä oles sen poron kaikk sinn kurna ajanu, ja se o siält olkkitte läpi juassu' pois, nii siir' sitt toine saav sihe all.»
»No ei siält änä mittän tipukka», sano Kustava, »joskus sano 'tip tip' ikä kurnantilkuttaja takamätäs.»
»Kyll se siit taas juaksema ruppe, ku sä ajas kurna vett täynö vaa.»
»No onkos tommoses poros änä mittä voima?» sanos Kustava.
»Kyll siin see verra voima viäl on kun kalj tartteki», sano ämänt. »Ei sen tarttekka niin kovin kiljuva siilo olla, ku sahti toises saavis jo o. Ny Kustava saa mennä vaan pualpeeväkarjall, antta see jäärä' sihe ny sitt vaan tilkkuma. Nostaka te flika noi' sahti- ja kaljsaavi' kans tonn porstuvan puall, ett ne jähtyvä, ja sitt ku ne ova jähtyne, nii ett ova vähä lämpymä viäl, niin kaataka toi nuarutus tost kiulust joukko. Antaka niitte oll' siin saavis sitt, mutt sun täytty, Mari, nousta varha huamisaamu ja aja ne' tynnyri, ette ne laimistu, ja muist ny, ett sä tee' tuhktaikena ja tällä' tynnärinpruntin kii. Muist se ettes sää täll jauhtaikena niinkö Lempi viimes joulun tälläs ja sitt rota' söivä' se ja meinasi' koko pruntinki syärä, nii ett kalj meinas vallan plattistu.»
»Nii», sanos Lempi sihe, »mutte mää jättäny' tappi sentä auk, simmott kun te eloaikan tei, ja kalj men kaikk pitkin kellarin permantto. Pare se o, ett tynnäris on plattistunu kalja, ku ett se on tyhj.»
»Onk suli muntaka nii viisast velje», sano ämänt ja o vähä niinkö vihane. Alma vasta sihe sitt:
»Viis viissamppa, kuus kaunemppa ja seittemä juur yhtläist.» — Se Alma o se Enkla-vainan kuapo.