»Ol vai, flako», sano Kustava. »Sensuurikakku se o.»
»No olkko ny mitä kakku hyväs», meinas Alma, »mutt kyll se teitin kakkusensuuristas kumminki läpi mene.»
Sitt Alma otta Mari sualilt kii ja sano:
»Viäläks ne' kaksose' karita älävä?»
»Kyll toine, mutt toine oikas konttis jo», meinas sihe Mari.
»Voi, voi», sanos Alma, »jolle sää antanu niill leippä, ku mää pois oli.»
»Mitä helkutti täss olis keriny lamppoill purottama, tämmötti joulu erell», sanos Mari. Alma huakas syvä ja sano:
»Voi voi, ku mä sentä meninkä sinn isomamman tykö», ja pyhki silmiäs, kun pakka parkuma.
Nii Mari huutta kovall äänell:
»Ol vai, älä simmossi paskoi paru, kyll päss niit uussi tekke.»