Alma ei puhu mittän tähä, mutt mene Lempin tykö. Kuiska Lempit korva:
»Arvas kuka mun kottin toi.»
»Joku enoist vissi», sanos Lempi.
»No ek sä sitä nähny, ett hevonen pakall ympärs kääns, kyll eno sisäll olis tullu.»
Alma tuinase Lempit kylkke ja sanos:
»Tiäräks, se ol naapurin Kalle, ku hää sattus sinn tulema. Mitäs, jos se olis ollu sää ny ja jos pappa ols sattunu nekemä, nii mihe sä sitt olsis silmäs avanu, kyll sä olsis saanu aika satikuti.»
»Ol vai, ol vai», sanos Lempi.
»Nii, ei hiire hiiskaust enä», sano Hessu, »mutt kyll mää jo tiärä, mist mä kiärä, siilon ku mä olin Paturill trenkin, nii Paturi nuar isänt sano, ette hää enne naimissi men, ennenku siit Almast ihminen tule, ett siit tule simmone flikk, ett ku näkke, nii miäl tekke ja kun katto puale, nii syrän huale.»
»No mitä ny?» sano Alma, »onks meijä Hessu hassuks tullu.»
»Tiäräks, se o juaksis», sanos Mari.