»Tules, Minne, lullaman pikkuveljet.»
»Ossakkos sä laps laula' kans?» sano Katavan-Kaisu.
»Kyll mä otta laula, mutte mä kett laula' kun titä laulu, ku Alma o opettanu.»
»No laulas seki sitt», sanos Alma.
»Nuku nuku mun lapteni,
Tulje tinitet tilmäti,
Uinu uinu, mun armani,
Jeetut luonati valvopi.»
»Oi voi ku se on korja laulu», sano Kaisu sihe, »kylläpäs see Alma ossa, siit taitta tull oikke siivistyny flikk.»
»Nii, jos Kaisu joskus kirjotta sana siiivistyny, nii ei tartt tällä ku yks i vaa.»
»Jolle tul liia näsäviisast sitt vaa», meinas Kaisu.
»No laulas ny vaa enemä», sanos Kaisu, »ei se viäl tahr nukku.»
»Nii mutt ku Alma tano ette taa laula' timmotti, ku Mari opetta.»