»Eipä kun piänt mallaspussi», huutta Hessu taas.
Ny Alma huama, ett Hessu hänt tarkotta, ku hä mallaspussi sano, hyppä pois sylyst, juakse Hessun tykö ja otta hänt tukast kiine ja sano: »Mää näytän, kummottin karh sammalis kei.»
Ja sitt hää vettä kettetäs Hessu leuvast saakk pitki naama ylöspäi ja huutta:
»Tommotti Hollola miäs pelttotas latta.»
»Siunakko sentän, kun toi flikk o niinkon tuli rohtimis», meina Hessu, »ei sitä vaa räntt kiusata, jos älä meina.» Sitt Alma katto ympärs ja sano:
»Misäs meijä isänttrenk, se Matt o?»
»Misäs muus kun tallis, koko yä hä sinn leippä kanno. Mun pit huutama sänkyst, ett viä' koko varras, ettes niit siin yksitellen kann», räyskäs Mari.
»Jaa mutt heikkarin tiitti, huamen mennänki joulkirkko ja mää menenkin kysymä, jos mää pääse Mati rekke», sanos Alma.
Ny lähte Katavan-Kaisu pois.
»Hyväst ny, pikku Minne», sanos.