Ny tule Juss, se isotrenk, saunast kotti ja hyräle tullesas jottan piänt laulunpätkä.
»No», sano Alma, »laulaks Jussiki, ei hää ol viäl enne laulan.»
»Nii, viin tekke simmost, kunne kalj tiäräkkä», sano Lempi.
»Nii», sano Kustaava, »mutt kyll joulpeevän kalj tiättä kaike enemä.»
»Sisso, kyll mä sitt jo tiärä, ett Jussiki o viina juanu», sanos Alma.
»Tules, Alma, mun polvelan istuma», sano Juss.
»Em mä tul, sä haise nii viinaltaki ett.»
»Ja mutt jos sä tule, nii mä osta sull oikken korja esliinvärki, sitt ku reppuryssä ensmäsen kerran tule.»
»No sama se», sano Alma, »simmott mä kaikk muukki esliinan olen tiananu.» Sitt Juss ruppe laulama ja Alma istu sylys:
»Menin minä kerran mallassauna
Ja seisatin nii äkkii,
Luulin mä henttua halavas
Ja halasin mallassäkkii.»