Almali o nii hauska, henell on punanen klennink yll, hän tule Hessun tykö, naura nii ja sano ett:
»Piti, piti, simmost sää siit ny' sais, ku sä rupesi viina juama. Siäll pörön päsäs sä saisi viäläki oll, jolle se valkone enkel ols tullu ja pelastanu' suu.»
»Sää se olis», sano Hessu.
Hää ol jo lakanu' pelkkämäst, kun kaikk väki oli ylhäll.
»Kui' se mää olsi ollu, näes sä, ett mull on punanen klännink yli ja sill ol valkone?»
»Jätä Hessu sihe ny vaa hikolema», sano Matt sillo, »meijän täytty jo lehte' kirkko, hevose ova jo porstua eres. Ja hevose ova, niinku ne' tiäräsi, ett ny o joul, nee' seisova vaan kahrell jalall.»
Ny tuppava' kaikk sitt vaa, nee' ku eilen pääti, ett he' kirkko menevä, ittes fällyje all rekke, ja Mari likistel fällyi alas kahren puale rekke. Ny nee menevä, nii ett lumi ryäppy.
Mari tule sisäll ja lukitte kaikk ove' päräsäs, hän pelkkä kans vähän kummituksi. Sitt ämänt kyssy Marilt:
»Joks ne läksi?»
»Jo ne meni nii ett hännä oikkjan oli.»