»Voi, voi, misä mää ny ole?» vasta Hessu, »mää pelkkä niin kovi. Keskekä ny Alma rukolema mun pualestan, ett mää pääsen pois täält pörön päsäst.»
Ny Alma kuule sen kamari ja tule pairalas kuuntelema ove ravost.
»Herra siunakko meit ja varjelkkomeit», huutta Hessu
»Mikä suu ny vaiva», sano Alma, »oleks sä kippjäks tullu?»
»Em mää kippjä ol, mutt mää pelkkä niin kovin tääll pörön päsäs, ku sää ain sanosi ett ku viina jua, nii jouttu pörön pässä.» Alma vättä toise fälly' pois päält.
»Voi, voi senttä, oleks sää enkel?» sano Hessu sillon, ku Alma o siin valkonen pait yll ja piän hämär lampp vaa valase.
»Nous ylös vaa, ette sää siin hour, fällyi nää ova' ku ehtoll sun pääläs tälletti, ette sää palel.»
Sitt Hessu härä vähä selvemäks ja ymmärtä ette hää olekka missän porojen päsäs, vaa fällyje seas.
Isoma flika, Lempi ja Hilma, nouseva ny' kans ylös. Hessu istu vaan permanoll. Henell on kova hiki pääs ja hiuksekki ova valla märjä.
Lempi tällä ny' kaffepannun kraakku ja laitta valkkja all. Kaikk toisekki nouseva ny ylös ja ruppeva valmistama, mutt Hessu kraappi vaan päätäs. Hänt harmitta ja nauratta, mimmottin tää yä o menny.