Ny menivä' kaikk maat ja sitt tul hiljane meno.
* * * * *
Kell lyä kolm. O joulaamu. Flikakki härävä' simmosse erinomasse ähkinässe ja rähkinässe. Kustaava nosta vähä päätäs ylös tyynyst ja ruppe kuuntelema ja ruppe vähän kammottelema. Hän tuinase Marit vähän kylkke:
»Kuules, Mari, mahtaks täsä talos kummitella, ku sanota, ett joulyän sitt kumminkin kummittele, jos kummittele?»
Mutt Mari sano, ett »ol vai, Hessu see o.»
»Ei see Hessu ol, tualt permanost see rähkin kuulu, ett Hessu makka uunin pääll», sano Kustaava sihe.
»Huuras vaa Hessu nime, niin kyll se vasta.»
»Huutako susi, äm mää uskall. Mutt huur' sää.»
Mari tiuskase siilo:
»Hessu-hassu Halikost.»