»Niin, kyll mää vähän pelkkä, mutt kun toi Hessuki ny taas tommone o.
Mutt kyll mää sentä mene, taitta pääki vähä friskau, kun päässe ulos.»
»Sanos muut kun tosi», sanos ämänt ja nii hä läks.
Mutt siilo ämänt muist taas ja huus pärä:
»Älä vaa millän tappa korj pihatta, ei joulpeevän saa pihatto korjat.»
»Mikätte?» huutta Mari.
»Men ny vaa, kyll mä sano sitt, ku sää takas tule», huutta ämänt.
Nii nyy Mari tule takas, henell o sikaämpär keres, heittä sen porstonurkkan tullesas:
»Jasso sääkös siält tuleski simmosen kohinan kans, mää meinasi, ett mikä siält pit tulema. Mahroks sää ny vaa muista antta' kaikill ruakka, kyll mar sää siäll ny nii hopsotteli, ett kyll mää luule, ett sää pelkäsi' kovi.»
»Nii, mää peljästysi niin kovin, ku mun pit ruveta' pihatto korjama ja mää muisti mitä tee oli' sanone ja luut kaatus kans siin samas. Mää paiskasi lappjo nurkka ja jäti sill palkall koko korjamise. Mutt mikä konst siin sitt oikke o, ette joulpeevän saa' pihatto korjat?»,
»No se o simmost paavin konsti», meinas ämänt, »ett jos joulpeevän pihaton korja, nii vaska' kualeva ain sitä myären, ku ne' tuleva, koko vuaren päräs.»