»E-e», sano Hessu ja viipotta päätäs.
* * * * *
Ny ämänt tule tuppa ja sano:
»Jaa, ny, Mari, meill tulekin kiiru jo. Pia nee' tuleva' siält kirkost kotti eik meill oi mittä reeras. Vaikke meijän tarttekkan keittä muut kun likokaloi ja rusinsoppa, ku noit ehtossi loorei jäi niin pal, nii mitäs mee niit hukkan tällä. Otas sä toi iso pläkkinen kann, men' kellari ja lask se sahti joksikkin täynö. Laiteta vähä salapitte simmost kiljuva kalja.»
Mari mene ja funtera mennesäs:
»Mitäs piru simmone mahta oll?»
Sitt hän tule takas, laske kannun pööräll. Ämänäll o rommpott keres ja hään kaatta joksikkin pual tuappi siit sihen kalja joukko. Sitt hää sano Marit:
»Älä vaa san' kenellekkä, o nii lysti, ku nee' tuleva juaksis, nii ette ittekkän tiär.»
»Mitä mää sitä sitt sano», meina Mari.
»Ny' sun tarttis, Mari, mennä vähän pihatto ja paiska lehmill kuiva ruakka ja viä ne' kaura' kans lamppaill ku sää eilen tois. Mutt uskalaks sä?»