»Ei, mutt men' sää, Hessu, Marin kans ja ottaka se pitkyltäinen kori ja tuakka sen kans.»
»No siunakko», huutta Mari, »syäränk ne' kaikk nyt tänäpän, kyll niit taitta kumminkin kakssata kakku olla.»
»No ei kaikki sentä syär, mutt katos, joulpeevän o simmonen tapa, ett jokasell anneta nii munt kakku, kui munt lai o leevottu.»
Sitt ämänt mene ite' sinn' pöörän tykö ja latto kolm lai kakku päälistyksi, varikakk tälletä ens all, sitt kalttjane ja nisunen kaikken pääll ja sitt leikata juusto neljän kappalesse ja tälletä yks kappaljoka kakkukasan pääll.
»No kui' pal tätä voit sitt tälletä?» huutta Mari ja nosta voipytyst oikke aika jöhkäle.
»Kyll mä tällä sitä voit, es sä sitä arv. Men' sää ja täll toho haarukkan kalja. Taikkei sitä kalja nyt tälletäkkä, em mää muistanukka, täll' sitä kiljuva kalja, kyll sää ymmäräs.»
»Mutt muistakan kyssy, mitä kalj tänäpän tiättä», huus Hessu, »ku
Kustavaki sanos eile, ett kyll kaljaki huame jottan tiättä.»
»Kyll see kysymätäkin tiäretä», sanos sihe ämänt.
Ny Mari kantta kaikk rua' pööräll vaa, kaikki niit samoi ku oi aattoehtonki. Mutt lisäks viäl niit makkaroi ja sitt keitetä vähä lämmytyst kans.
Ämänt sanoski Marill: