»Mari, tälläs ny' kastrull totto ja kalja pualelas ja sitt sä ota makkja maito kooli ja vispas niit ostetui jauhoi siihen kortteli verra. Ku sitt toi kalj ruppe kiahuma, niin täll' se sinn joukko, mutt liikut hyvi uskoste, ette se kart.»
»Mitä sää siäll totos oikken kans mahras sutata?» sanos Hessu Marit.
»Mää keitä heruvellinki», sanos Mari.
»Mitä simmone o?»
»Tämmöst pruukata ain keittä' simmosill ämmill, ku ova' pikkassi saane.»
»Voi, voi kauhista oikken teijä juttus, ku o joulpuhre ja tee juttele nii erinomassi», sanos ämänt.
Ämänt sanos: »Nyy mä olin kuulevanas, niinkö olis reki krohissu.»
Samas ruppe porsto paukkuma ja Alma kupparpitte tulla ensmäsen sisäll, saal on pääs nii, ette näy' pal muut ku nänä.
»Ooho», sano Hessu, »ny su nokkas on kylmettyny.»
»Linnul nokk o ja mull o nänä», tiuskase Alma ja mene kamarisas. Sitt
Mari kurkka vähä uuniakkonast: