Flika menevä' tuppa ja meinava, ett laiteta ny' sitt taas pualpeeväne reera siks ku ne' tuleva.
»Nii, rusinsoppa kumminki, siit se tykkä niin kamalast», sano ämänt.
»Kuin pal se mahro eilenkä niit kuivi rusinoi syärä.»
»Nii ja kuin pal mahro aja' prakkalisas», sanos Kustaava.
Lempi tuinas ny vähä Kustaavat:
»Ett te viiti hänt ny juur henen kirkoajalas ruvet haukkuma.»
Isäntäki lukke ny kamarisas isosest virskirjast, ja Mattiki otta kans kaapistas simmose suure virskirja, mene pöörän taa istuma ja ruppe lukema. Ny' kuulu kamarist isänä veisuäänt. Samas isänt ravotta vähän kamari ove ja huutta:
»Tulkkas, flika, vähän tänn, nii veisata joku virs.»
»Veisakka yksi ny vaa, meijän täytty laitta ruakka, em mee' kerk», sano
Lempi.
Se kirkoaik mene siin ny' simmotti jo. Kustaava katto ulos uuniakkonast ja sano:
»Joo ne raaro' tuleva.»