Sitt huureta Almat tuleman kattoma, ett kui fiinet kirkkoväkke ny o.
Alma lyä kässiäs yhte ja huutta ett:
»Mari o juur niinkö Salo lammasämm.»
»No kummones mää sitt ole?» sano Hessu.
»No sää oles niinkon kesmäst sortti kerjäläisäijä», sano Alma.
»Kyll tee oles ny juur hyvä», sano ämänt, »lähtekä menemä ny vaa.»
Isänt jättiki sentä sitt menos ja meinas:
»Antta heiti ny mennä' kahrestas tää kert.»
No hee menivä' sitt. Lempi ott suure fälly ja vei ne rekke ja turvas heitti, niinkö Mari tek eile, likist fälly' kahren puale alas.
»No menkkä ny, mutt muistaka, ette tee' Tapani kottin tua», sano Hilma.
»Ei ol' peikko, mee aja niät», huutta Mari. Isänt katto kuisti ovest, suu o vähä naurus kans.