»Ei nyt tarttekka valkkjat koko yässen pittä simmottin ku viimes yä.»
Sitt hän kiippe ylissänkky Jussi viäre. Juss onki ollu' siäll jo koko ehtopeevä.
* * * * *
Ny alkka Tapaninpeev. Isänt nousse ylös ja tule tuppa ja o aiva selkkjä, kunne ny pyhän voi' saara uutt viina. Nii hän päättele ett jos hää mene tänäpän kirkko ja Hessu ja Marin täytty tulla' kans.
»Mää ny viitisin kirkkon tull, nukusi mää sinn' kumminki», sano Mari.
»Ja em mää kans viitis simmost papi saarna kuuntel, nokipoja saarn on pal lystempä», sano Hessu.
Sitt Lempi ja Hilma ruppeva' kans vaatima heit niät. Koiteta Lempin palttot Mari yli, mutte see mahr ollenkan kiine.
»Mikäs tommosell paputynnärill sitt yll panna, ei sill mikkä mahr», sano Lempi.
»Koetas mun palttotan», sano Hilma. »No piänemp see viäl o», sano Lempi. »Mutt koetettas sitä mamma vanha pualpalttot, see o nii lyhy ja levjä, kyll sen piräs menemä.»
No se men kans ja Mari ol reeras. Sitt ruveta Hessut kaasettama. Lempi muista koht ett Matin paltto o henell juur mukava, ku hee ova joksikki yht pitkä. Se mene kans, mene paljon kahren kerro erest. Mutt mitäs siit, ei tälletä napei yhtikäs kii, mutt otetan pappa suur villavyä ja veretän keskelt kii ja sitt laitetti viäl iso ruuskin takapuall.