»Voi jusulait, tommott mu joullahjakaffen ny men. Ei noit ny enä syä' sikaka ilman kiljumat. Mitä mä niill pojill ny annan ku mä kerkisi niit muutampi jo keskemänki.»
»No, älä kesk ny änä enempä», sano Kustaava, »ja jos ne' tuleva', ku sää keskeny ole, kyll mää anna sull see verra lainaks.»
Mari kropist kaikk kaffes prännärist holkki ja sanos:
»Ny ne o juur ikä lamppan papeni.»
»Kaikk kylä siä' tulevakki Marill viaraks», sanos Hessu, »kosk hän kaffes holkkin kaas.»
»Pirä' sää ny vaan plottis kii», sanos Mari, »kyll muu muutenki ny jo harmitta.»
»Jaa'a sentä», sanos Alma, »ei hullui kynnet, ei kylvet, mutt niit kasva itteltäs.»
Ny Matt otta lyhtys, sytyttä lampu ja mene ehtotalli. Hää onki siäll käyny nii ahkerast koko päivä, hää on tahtonu' pyyttä ikä antteks hevosilt, ku hä aamull niin kovi ajo. Sitt isänt tule kamarist, tuppa ja sano:
»Eikös te siit ny jo maat rupp kerkkimä? Kyll täsä ny jo o valvottu' kaks yät perätyksi.»
Matt tule ny kans ehtotallist, tällä oven kiine, puhalta valkkja sammuksi ja sano: