Ny he lähtevä' kaikk menemä oikken troikas. Mutt Alma ja Matt jäävä' kotti nuarist väkkeist. Ny' keritä sitt naapurin talo. Siäll o sitt iso sumpp-pann keitetty jo reeran kaffett. Kaikk menevä' pöörä viäre ja viärä se iso kaffepann keskell pöyttä ja juara sitt kaffett niin pal vaan ku halutta. Jokanen kaatava vaa vuaros jälkke siit pannust. Sitä pannu kututankin tavalisest »mustaks Kaisaks», sitä varten ku see o niin paksus noes. Mutt sitt korjatan kaikk kupi' pois pöörält ja viärän kaffepann kraakku ja ruveta funterama, mitä leikki täs ny ensmäseks alotettais.
»Funterakka ny jokane, mikä ols mukavemppa», meina Kalle.
Mutt ei kukkan puhu mittä ja ei siit tahrot ens mittä alkku saara. Sitt sano naapuri Mari:
»Ruveta ny' sitt vaikk kannoi kiskoma.»
»Ol vai», sano Lempi hiljakse, »se o nii julm, ei sitä ruvet ollenka, se o nii julm.»
Sitt porsto kolise niin tavattomaste.
»No jok ny joulämmi tule tänäp-ehto, ei niit enne ol' pruukannu tämmöttin tull», sanos Kaapo, se naapuri isomp trenk.
Sitt ovi aukentu ja tule niin taitamatone laum, taitta parikymment ol, flikoi ja poikki sekasi. Mutt ei ne ol' pal mittä vaatetettu, oli vaa omis vaattesas ja peitte' silmill vaa. Ne oli Jokikausta flikoi ja poikki, ja nee oli' kuulle ett Juhanilt ol väki pois. Pia ne oti' kaikk peitte' pois silmiltäs ja sitt ruvetti yhtesse leikihomma. Ens reknatti nummeroissi ja sitt ruvetti huutelema. Niit tuliki sitt viistoist pari. Mari ol jääny ilman pari ja henest tehtin panttie ottaja. Ja pia henell oliki pantei koko syly täys. Sitt meinatti ett otetan taas joku toine leikk, mutt ens täytty panti lunasta.
»No kukas ruppe tuamariks?» sano Mari.
»Tälletä see pikkane flikk», huutta yks joukost niist Jokikaustan pojist, »see o nii viakas tuamittema.»