»Kyll mää viä. Kyll hää ny märkä enne otta ku viispenni.»
Ny Leena tua teet pööräll, mutt hää o niin prottelaise näköne ett.
»Mihe se pöllö ny mahro menn, kunne see jo takas tul.»
Kaikk juava' sitt teet ja korppu. Sitt kiitetä vaa ja sanota hyväst.
Ny' faar lehte kans peräs kömppimä.
»Mennä ny viakkast», sano Mari, »ette toi fröttinkippa saa meitti kii.» Faar tule peräs ja keimises o juur simmone nuatt ku Alma sanos ett »fröttinkippa, fröttinkippa, kuuh kaah, kuuh kaah.»
Kesktalo väki kerkki ny jo oman tuppa.
»Kylläpäs te' siäll ny oli», sanos ämänt, »kun kell o ny jo ykstoist.
Mahrok siäll enä seinäkkä ehjäks jäärä.»
»Ei siäll mittä sentä vahinkko tehty, mutt ol niin taitamattoma lysti», sanos Mari.
»Mitäs, kyll sull ain sillo lyst on ku o oikken pal poik-klossei. No ei mittä muut sitt vaan ku syäkkä mitä tee löörä ja laittaka itten maat. Mää olen toimittan sill tappa, ett kaikk ehtoaskare on teht.» Sitt ämänt mene kamarisas ja lopuks muukki menevä maat ja nukkuva' kello kuutte' saakk.
* * * * *