'Mutta kuule, rakas Lottani, siinä asiassa ei ole ollenkaan perää, minä olen siitä asiasta niin viatoin kuin Jeesus silloin kuin hän ristiinnaulittiin. Kallihin kaikista mailman aarteista olet sinä Lottaseni minulle ja kun ajattelen, että jos olisin pakoitettu luopumaan ja eroamaan Sinusta, niin sydämeni suru ja ikävyys olisi ovi tuonelaan. Niin kyllä kai tätä jo on täksi kertaa. Sitte kun vastauksen saan niin jatkan kohta. Siis hyvästi sanon Sinulle, vaikket Sinä sitä kuule mutta kuitenkin ajatuksillani.
Jos olet kuinka kaukana, Matkan pitkän takana, Se olis aina toivoni,
Ett olisit sä omani.
Ystävä rakas, kirjota takas. Sinua aina kaipaava
Kustaa Gabriel Falk.'
Ny onkin Kallell tulin oikke hiki päähä ja hää sanos ett:
»Kylläpä tää vast on preivi ja viirell pennill saa tämmöst toime.» Sitt hää hakke rahakukkaros esill ja hakke siält kaikken kirkkama hoppjamarka ja kyssy:
»Kukas teitist viä tää Almall ja mää piränkin tään preivi, täst saaki hyvä järjestyst.»
»Mutte mää kumminka su markkatas Almall viä», sanos Lempi.
»Em mää kans», sanos Hilma.
Mutt Kustaava otta markan pöörält, sitto se nestuukin kulma ja sano: