Isänt tule kamarist, hää huama, ett he' taas ruppeva ikä johonkis kylä lehtemä. Nii isänt kyssy:
»Meneks te' taas johonkis pois?»
»Kyll meitti Markull on kesketty, mutte mää sitt tiär», sanos Lempi.
»No kyll tee oman kylä ny sentä mennä saa, mutt muistaka ette tee tonn
Jokikaustall men.»
Sitt he' taas lehtevä menemä yhres troikas niinko eilenki.
»Mutt Marku väki varoti nii ett Alma kans feli oteta», sano Kustaava sillo.
»Varottakko vaa, mutte mää pääst sentä Almat», sanos ämänt. »Mihe mää tääll sitt noitten piänte lasten kans jouru ja jos sattu viäl viaraitakin tulema.»
»Ja em mää meniskä simmoste hulluje joukko», sanos Alma, »viäs sää
Kustaava se markk vaa sinn naapurin Kallell, kyll hää ainaki sinn tule.»
Kustaava ruppe taas solmima markka nestuukin kulma, simmottin ku hää sen tuanukki ol.
Ny he' tuleva Markun pakall sitt ja siäll soi harmonikk niin korjast sisäll. Mari mennä flatkutta koht ensmäsen polka yksinäs pitkin tuvan permantto. Marku ämänt huama sitt koht ett Alma on pois ja sano: