— Lelele, ottakaa minutkin mukaan!

— Tule vain!

Vedetään siitä sitten nelisin kontistunutta ukkoa ja kun kappale on kuljettu, tulee orava vastaan.

— Nak, nak, mitä vedätte?

— Ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta tarttuikin itse niihin.

— Rak, rak, ottakaa minutkin mukaan!

Otetaan oravakin ja niin lähdetään viisin miehin kontistunutta ukkoa kulettamaan. Kuletetaan se päiväkausi, tulee ilta eteen. Tuleepa silloin nälkä miekkosille ja he rupeavat tuumimaan, mistä saataisiin syötävää.

Ei näytä olevan mitään muuta keinoa kuin ruveta syömään toinen toisiaan. Kettu siitä taas ehdotuksen tekee ja sanoo:

— Pienin paras alkajaisiksi!

No mitäs muuta kuin syödään orava, ja sen perästä jänis. Mutta mitäs sitten, — sitten seuraisi kettu, ehdotuksen tekijä, johon karhu ja susi jo kovin katselevatkin.