Tapasi karhu kerran ketun lihaa syömässä. Hänelle valahti vesi suuhun ja hän kysyi:
— Mistä sinä velikulta, lihaa sait?
— Hmh, saat sitä sinäkin, kun vain menet tuonne aholle. Siellä seisoo eräs vanha hevonen, ja sen alahuuli on putoamaisillaan. Kun vain hetkisen odotat, putoaa se ja siitä saat lihaa aivan kylliksesi.
No, karhu lähti osotetulle paikalle odottelemaan vanhan hevosen huulen putoamista. Odotti, odotti, mutta eihän se pudonnutkaan. Ei, vaikka kuinka kauvan odotti. Nolona tuli hän ketun luo ja sanoi:
— Eihän se pudonnutkaan!
— Sekö alahuuli?
— Se.
— No mene uudestaan ja jos ei se nytkään rupea putoamaan, niin mene hevosen takapuolelle ja nykäse sitä vähän hännästä. Silloin se putoaa — sen kun hevonen herää ja ravistaa päätänsä.
— Hyvä, teen niin!
Karhu meni uudestaan hevosen luo ja kun se huuli ei ruvennut nytkään putoamaan, meni hän hevosen takapuolelle ja nykäsi sitä vähäsen hännästä. Silloin hevonen heräsi, ja antoi nykäisijälle sellaisen potkun, että se lensi monen sylen päähän hevosesta, eikä tullut toista kertaa sen huulen putoamista odottamaan.