— Elä veikkonen vielä syö, anna meidän ensin sopia, sillä muutenhan me vielä sinun vatsassasikin riitelisimme ja pilaisimme nautintosi. Anna meidän ensin sopia.
— No sopikaa sitten!
Silloin pässit lähtivät voimainsa takaa pinkasemaan taloon päin ja pääsivät siten suojaan sudelta.
Susi tuli entistä alakuloisemmaksi ja lähti aivan epätoivoisena jatkamaan matkaansa.
Eräällä kedolla kohtasi hän kuitenkin kaksi pukkia, ja hän lausui, sydämessään iloiten, heille:
— Syön teidät.
— Elä veikkonen heti syö, vaan odota, kunnes laulamme tässä pienen iltaveisuun.
— No laulakaa sitten!
Vuohet nostivat silloin kovan huudon ja herättivät lähitalon huomion, josta tuli väkeä ajamaan suden kauvas pukkien luota.
Jopa susi tuli surulliselle mielelle tästä kaikesta, ja hän sanoi itselleen ylen onnettomana: