— Minä toimitan sinulle nuoren, kauniin emännän, lausui jänis lattianalainen helkähtävällä äänellä.
Silloin poika päästi jäniksen tulisella kiireellä lattian alta ja — sai palkaksi nuoren, kauniin emännän.
TOINEN OSA
Karhu tiaisen pesällä.
Kävipä kerran karhu tiaisen pesällä, sillä aikaa kun tiainen ei ollut kotona. Tuli tiainen illalla kotiin ja pojat kertoivat hänelle:
— Kävipä täällä, isä, päivällä otus, joka oli niin suuri, että sinä siihen verrattuna et ole muuta kuin muurahaisen kokoinen!
— No vaikka olenkin näin pieni, niin jospa olisin ollut kotona, niin kyllä olisin sille näyttänyt, kenenkä luona hän kävi, lausui tämän johdosta mahtavasti tiainen. Antaahan, kun toisen kerran tulee!
No, karhu tulikin toisen kerran tiaisen pesälle, silloin kun tiainen oli kotona. Isä, isä, nyt se tulee taas se suuri vieras, huusivat lapset ikkunasta isälleen. Antaa tulla vaan! virkkoi mahtavasti tiainen ja varustautui tulijaa rohkeasti vastaanottamaan. Sanoi:
— Minä kun sille noinikään korvaan lentää tuiskahdan, niin lähtee se siinä hengenvedossa pois tuvasta, eikä tule toiste.
No, tuli karhu tupaan. Mutta tiainen, nähtyään hänet, ei kyennyt mihinkään, vaan lentää tuiskahti suinpäin tuvan lakeisaukkoon, jossa pysyi koko sen ajan, minkä karhu vieraili hänen tuvassaan.