Havukka ja kuovi.
Kerran havukka, joka istui aina puussa, näki suokuovin ja huomaten hänen pitkän nokkansa sanoi:
— No onpa sinulla nokkaa!
Kuovi häpesi tuosta kovin, eikä osannut sanoa muuta kuin:
— Onhan tuota, vaan mitäs siitä, kun se on niin heikkoa!
Silloin havukka arveli, että mitäpäs, kun sillä on niin heikko nokka, niin töytäänpä sen päälle ja syön sen suuhuni.
Ja hän tekikin niin — töytäsi päälle.
Mutta silloin kuovi, huomaten tässä olevankin toisenlaisen leikinlaskun kysymyksessä, unohti häpeänsä ja kävi pitkällä nokallaan nokkimaan julkeata hätyyttäjäänsä niin, että tämä töintuskin hänen kynsistään pääsi.
Hiiri ja sammakko.
Kerran sammakko huomasi hiiren juoksentelevan puron laidalla ja kun hänen mielensä rupesi kovin tekemään tuota samettiturkkista pikku veikkoa, sanoi hän makeasti tälle: