Muinoin, kun linnut valitsivat itselleen kuningasta, niin tekivät sellaisen määrän, että se, joka korkeimmalle lentää, se on oleva heidän kuninkaansa. No, kotka tietysti lensi korkeimmalle. Lennettyään niin korkealle, ettei muita enää näkynyt, lepäsi hän ja arveli: Nyt olen kaikkien kuningas!
Mutta talitiainen olikin istuutunut kotkan niskaan ja kun kotka katsahti ympärilleen, näki hän hänet itseään ylempänä. Siitä suuttui kotka ja karkotettuaan tiaisen niskaltaan lähti yhä ylemmäs lentämään. Mutta hän oli jo väsynyt, sensijaan kun talitiainen oli parhaissa voimissaan ja jaksoi lentää paljon korkeammalle häntä. Siitä päivin on kotka kyllä muiden lintujen kuningas, mutta talitiainen ei tunnusta häntä siksi.
Mistä kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kielensä saivat.
Lähtivät kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kieliä hakemaan. Tulivat ensin metsähalmeelle kyntäjän luo. Tämä täällä edestakaisin ajoi ja vaon päässä aina käänsi ja tuontuostakin sanoi: "ptruu!" Siihen mieltyi kovin kyntörastas, ja rupesi samalla tapaa halmeella edestakaisin lentämään, pää alaspäin, siivet tönkällään sivuilla, halmeen reunassa aina kääntäen ja tuontuostakin sanoen: "ptruu". Siitä kyntörastas kielensä ja tapansa sai.
Tultiin sitten miehen luo, joka laski tynnöristä kaljaa. Aukasi tapin, antoi kaljan juosta tiltattaa astiaan ja sitten kääntää narahutti tapin kiini. Tähän mieltyi kovin tiltaltti ja rupesi samalla tapaa laulaa tiltattamaan ja narisuttamaan: "tilt-talt, nart, nart!"
Sattui vihdoin siihen kaksi saksalaista, jotka kulkivat maantietä ja puhuivat kiireisesti saksaa keskenään. Näihin mieltyi laulurastas ja lähti heitä seuraamaan sekä rupesi heidän tapaansa laulelemaan saksaa Suomen metsistöissä.
Loppusatu.
Kun kaikki tarinat eläimistä oli kerrottu, kysyi niiden kertoja kuulijoiltaan:
— No lapset, mikä eläin teitä näistä saduissa esiintyneistä eläimistä on kaikista enimmän miellyttänyt?
Lapset miettivät hetken ja kohta lausui heistä Timo terhakasti: