I. Suomen kansan satuja tuhmasta peikosta.
Esittely.
Elelipä kerran satujen mailla, Peikkolan pihoilla, lystikäs olento: häntäniekka, nykyräsarvinen, ylen ruma. Ihmisen tavoin käveli hän kahdella jalalla, mutta iho oli kovin karvainen ja kasvot kulmikkaat. Lisäksi hän oli ylen tuhma.
Mutta hän oli hyväsävyinen ja seurusteli mielellään ihmisten parissa. Yöt makasi hän metsässä, Peikkolassa, mutta päivin tuli kylään, pihoihin — ellei tavannut ihmisiä metsässä. Tästä joutui hän moniin seikkailuihin ihmisten kera. — Tavallisimmin seurusteli hän Matin kera. — Näistä seikkailuista kertoo tämä satukirjanen.
Peikon sikainosto.
Kerran peikko tahtoi ostaa sikoja. Hän jätti Peikkolan pihat ja tuli
Matin luo. Laati hänelle tervehdyksen ja lausui:
— Kuulehan, Matti, kun minä tahtoisin ostaa sikoja. Sanoppas, mistä niitä saisin.
Matti mietti hetkisen asiaa ja virkkoi:
— Ky-kyllä sinä niitä saat, mutta et tänään. Tule huomenna, niin saat minulta viisikymmentä sikaa.
— Hyvä asia, lausui peikko ja meni kotiinsa.