Peikon lähdettyä meni Matti kylään. Siellä oli sikain teurastuspäivä ja hän sanoi teurastajille:
— Kuulkaahan, kun minä tarvitsisin sikain häntiä — viisikymmentä.
Ettekö antaisi teurastamainne sikain häntiä minulle.
— Hehehe, miks kä emme. Ota vain, joutavat ovat.
Näin vastasivat hänelle teurastajat.
Matti keräsi viidenkymmenen sian hännät ja meni kotiinsa. Tai ei kotiinsa, vaan talonsa viereiselle suolle, jossa pisteli kaikki saamansa sikain hännät suohon, pystyyn. Sitten meni hän nukkumaan.
Huomenna jo varhain tuli peikko puhumiansa sikoja hakemaan. Kysyi jo kynnykseltä:
— No, joko ne ovat siat valmiit?
— Jo. Mutta kuulehan, veliseni, kuu ne kaikki illalla ryöstäytyivät käsistäni ja ryntäsivät tuonne suolle. Ja siellä, pakanat, upposivat suohon, päät edellä. Ja niin syvälle, että jäivät vain hännät näkymään. Mitäs nyt, tahdotko ostaa ne siellä olevina ja vetää sitten ne hännistä ylös?
— Mikäs siinä, aivan sama asia! Ostan ne. Tuoss' on rahat.
Ja peikko luki rahat Matin kouraan ja kauppa oli tehty.