— No, kun ei tyhjene, niin mene matkoihisi! Minäkö mokomalle sarvipäälle tulisin!
Eikä peikko tyttöä saanut.
Peikko varkaana.
Lopulta peikko vimmautui varastelemaan. Kuukki kylissä ja otti sieltä mitä sai.
Kerran varasti hän mylläriä. Kun hän oli kantanut kaiken muun tältä niin lähti hän eräänä yönä viemään myllynkiveä sen talolta omille pihoilleen. Pisti sen sopivasti nuoraan ja lähti sitä selässään kantamaan.
Mutta kivi oli raskas ja tultuaan erään joen partaalle tahtoi peikko siinä levähtää. Hän asetti kiven pystyyn vierelleen, kääri nuoran käteensä ja kävi loikomaan.
Mutta kuinka hän siinä lie sattunut hiukan sysäämään kiveä jalallaan ja kivi lähti vierimään jokeen päin. Peikolla oli nuora kovasti käteen käärittynä ja hän lähti kierimään perästä. Ja aina jokeen asti hän kiven perästä kieri. Ja ihan joen pohjaankin olisi peikko parka joutunut, ellei viime hetkessä olisi onnistunut päästämään nuoraa kädestään.
Sen pituinen se.
Peikko toisen kerran varkaissa.
Toisen kerran yltyi peikko varastamaan maamiestä. Hän kolusi tämän aitoissa, eteisissä ja tuvissa. Lopulta, kun ei ruvennut enää näihin pääsemään, kävi hän tyhjentelemään maamiehen riihtä. Vei sieltä ahoksen ja jyväkasan toisensa jälkeen.