— Mikä se tuo on?
— Ka — äitini vanha rukinpyörä.
— Enkö saisi sitäkin ottaa?
— Ota, veikkonen.
— Mutta minnekä tämän panisin, — paha selässä kantaa.
— Pane kaulaasi.
Peikko empi ensin hetken, mutta pisti sitten kiven kaulaansa, johon se hyvin sopikin.
Astuttiin siitä matkaa vähäsen, tuli järvi vastaan.
— Mitenkäs tästä yli päästään?
— Onhan sinulla vene matkassasi.