— Ka, tosiaan! Käydään veneesen.
— Ei, minä lähden tästä toisaanne, minä en tule veneesen.
— Ka, hyvästi sitten.
— Hyvästi, hyvästi.
Peikko istui veneesen ja lähti soutamaan järvelle. Mutta vene oli vanha ja pieni, ja kivi oli suuri ja raskas. Järven selälle tultua painoi kivi veneen järven pohjaan. Ja tietysti meni sinne peikkokin. Haasia kyllä piti vähän aikaa veden pinnalla, mutta ei kauvan. Meni kuin meni peikko. Oli huutanut ja pitänyt melua, mutta ei sekään auttanut.
Siihen päättyvät sadut tuhmasta peikosta.
II. Suomen kansan legendoja.
(Uskonnollisaiheisia satuja.)
Vapahtaja ja Pyhä Pietari yösijaa hakemassa.
Kulkivatpa kerran Vapahtaja ja Pyhä Pietari kyliä ja tulivat eräänä iltana erääseen rikkaaseen taloon pyytämään yösijaa. Rikkaan talon emäntä kun näki kaksi huonoihin vaatteihin puettua matkalaista, ärjäsi heille jo ennen kun he kerkisivät kunnolla lausua lausuttavaansa: