— Vai minä teille yösijaa — senkin ryysyläiset! Menkää matkoihinne!

No, eihän auttanut matkalaisten muu kuin mennä matkoihinsa, tulla toisiin taloihin yösijaa pyytämään. Tulivat he köyhän talon kynnykselle ja kysyivät:

— Eikö hyvästä talosta annettaisi yösijaa?

— Ka, eihän meillä tässä suuria tiloja ole, mutta kun tullette niissä toimeen, niin olkaa — mielellämme annamme teille moisen yösijan. — Piika, laitappas vieraille ensin syötävää ja juotavaa ja laadi sitten vuode tuonne kamaripuoleen!

Näin vastasi köyhän talon emäntä vieraiden kysymykseen ja kestitsi heitä parhaansa mukaan sekä antoi sitten heille paraan paikan yösijaksi.

Aamulla kun vieraat rupesivat lähtemään, lausui Vapahtaja, että "me olemme köyhiä ja varattomia miehiä, emmekä voi rahalla palkita vaivojanne, vaan sen minkä voimme, sen teemme ja sanomme sinulle, hyvä emäntä: kun meitä köyhyydestäsi huolimatta näin hyvin kohtelit ja kestitsit, niin seuratkoon siunaus sinun sitä työtäsi, mihin tänä päivänä ensiksi ryhdyt." Ja sitten he lähtivät pois.

No, kun vieraat lähtivät pois, rupesi emäntä jatkamaan eilisiltana kesken jäänyttä työtään, palttinan mittaamista. Mutta kun hän kävi sitä tekemään, ei mitattavasta ruvennutkaan tulemaan loppua, vaan sai hän mitata sitä kokonaista kolme päivää peräkkäin. Ja palttinaa ja vaatetta tuli koko ilmaiseksi ikää sille talolle ja talo rupesi rikastumaan.

Mutta kun rikkaan talon emäntä kuuli tämän, rupesi hän katumaan tekoansa ja päätti ensi kerralla menetellä toisin köyhien matkalaisten suhteen.

No, vuosien kuluttua tulivatkin Vapahtaja ja Pyhä Pietari samassa asussa samaan kylään ja menivät ensiksi rikkaaseen taloon. Talon emäntä otti heidät mitä parhaiten vastaan, tarjosi heille parasta, mitä talossa oli ja pani heidät parhaimmille paikoille nukkumaan.

Kun vieraat aamulla rupesivat lähtemään, sanoi heistä toinen,
Vapahtaja: