Erään kerran ajoivat Vapahtaja ja Pyhä Pietari hevosella ja rattailla. Yhtäkkiä hevosen jaloista pääsivät kengät ja heidän piti päästä johonkin pajaan niitä takaisin kiinnittämään.
He näkivätkin erään pajan siinä lähettyvillä ja ajoivat sen luo.
— Hyvää päivää, hyvä seppä, saisimmeko me vähän käyttää sinun pajaasi, kun meidän hevosemme jaloista pääsivät kengät, lausui Vapahtaja pajan ovella sepälle, joka par'aikaa kiinnitti vanteita tynnyriin.
Mutta seppä ei virkkanut mitään.
Vapahtaja korotti ääntänsä ja sanoi toistamiseen:
— Hyvää päivää, hyvä seppä, emmekö me saisi käyttää vähän sinun pajaasi.
Seppä käänsi vain vähän päätään ja mulkaisi silmillään, ei virkannut mitään.
Silloin Vapahtaja ja Pyhä Pietari lähtivät edelleen ajamaan, eivät tahtoneet enempää seppää vaivata.
Tulipa siitä eräs köyhä, vaivainen vaimoihminen heitä vastaan ja he kysyivät häneltä:
— Ruuleppas, vaimokulta, mikä tuota seppää vaivaa, kun se ei vastaa kysymyksiin mitään?