Mutta siinä talossa ei ollut hevosia eikä mitään — sen talon oli rikas veli aivan typötyhjäksi riistänyt ovelilla ja tunnottomilla keinoillaan.
Tämän tiesi paholainen, mutta meni kuitenkin köyhän veljen luo ja kysyi hevosta.
— Ei ole, veikkonen, en voi antaa.
— No, kuka sinut on niin tyhjäksi tehnyt? kysyi paholainen.
Ei tahtonut köyhä veli sitä ilmaista.
— No, lähtisitkö kyytiin, jos saisit hevosen, sanoi paholainen reippaasti.
— No, sitten lähden.
— Tuoss' on sinulle hevonen, sanoi paholainen ja toi pihaan rikkaan veljen, jonka oli muuttanut hevoseksi. — Ja siinä on sinulle hevosta koko vuodeksi.
Köyhä veli lähti paholaista kyytiin.
Matkalta palattuaan kuuli hän, että hänen veljensä oli kadonnut, kadonnut hyvin omituisella tavalla, vaipunut kuin maan alle väkensä keskeltä. Ja se oli tapahtunut juuri kuin hän, köyhä veli, oli lähtenyt vierastaan kyytiin. Sanoma koski kovasti köyhään veljeen.