Sitten kävivät he lepäämään.
Vapahtaja nukahti heti, mutta kumppani jäi valveille. Häntä ei nukuttanut. Hän päätti, seuralaisensa vaivuttua sikeään uneen, yhtäkkiä kuristaa hänet kuoliaaksi, ottaa häneltä kaikki rahat ja sitten vierittää ruumiin hautaan, jota rupesi kiireisesti kaivamaan mökin ulkopuolelle.
Mutta saatuaan haudan valmiiksi ei hän päässytkään siitä pois. Koetti ja koetti, mutta ei päässyt. Kuin tervassa istui siellä.
Siihen heräsi jo Vapahtajakin. Näki miehen haudassa, kysyi:
— Mitä sinä siellä teet?
— Voi, veikkonen, elä kysy, vastasi matkakumppani häpeissään ja valittaen, — rupesin sinulle kaivamaan hautaa, mutta nyt en pääse itse siitä pois.
Vapahtaja hymähti ja meni nostamaan miestä pois kuopasta. Matkaa jatkettaessa sanoi hän tälle:
— Se on niin, hyvä ystäväni, että kun rupeaa toiselle kuoppaa kaivamaan, pitää se kaivaa sellaiseksi, että pääsee itse siitä pois.
Pahamies, rikas veli ja köyhä veli.
Kerran oli pahamies taas liikkeellä maailmassa ja tuli erääseen rikkaaseen taloon pyytämään hevosta kyytiin. Mutta sitä ei sieltä annettu, vaan neuvoi talon isäntä häntä menemään naapuritaloon, veljensä luo, sanoen, että siellä on hevosia ja siellä annetaan.