Hetken perästä valjastivat vieraat hevosensa rattaiden eteen ja rupesivat tekemään lähtöä. Mutta silloin muistivat he sen köyhän, vaivaisen vaimon, joka oli heille antanut ne äskeiset ohjeet. He laskeutuivat rattailta ja kutsuivat pihaan tulleen vaimon luokseen ja kysyivät häneltä:
— Sinä hyvät neuvot antanut vaimovanhus, tahtoisitko tulla terveeksi ja nuoreksi?
— Kuinka en tahtoisi, eihän kukaan tahtoisi olla vanha ja vaivainen!
— No, tule tänne pajaan, sanoi Vapahtaja ja vei vaimon ahjon suulle ja rupesi painamaan palkeita. Painoi niin että kipunat peittivät vaimon ja sitten pesi vaimon kasvot karkaisuvedessä. Samassa tämä tuli terveeksi ja nuoreksi.
— Nämäpä vieraat, arvelivat seppä ja muut läsnäolevat.
Ja vieraiden poistuttua arveli seppä, että minäpä teen samalla tavalla. Minäkin saatan samoin tavoin kengättömän hevoseni uusiin kenkiin ja samalla tavalla teen myös vanhan, vaivaisen eukkoni terveeksi ja nuoreksi.
Mutta kun hän saattoi kengättömän hevosensa ahjoon seisomaan ja painoi kotvasen palkeita, paloi siinä hevonen pahanpäiväisesti ja hänen vanha ja vaivainen vaimonsa sai tuossa parannuspaikassa sellaiset haavat ja tuskat, että niihin hetken perästä kuoli.
Vapahtaja ja työtoveri.
Kerran Vapahtaja teki erään miehen kera rakennusta saloon ja kun rakennus oli saatu valmiiksi, lähtivät he saloa myöten kotiinpäin kulkemaan. Puolivälissä taivalta oli yksinäinen mökkinen ja kun heitä väsytti ja nukutti ja Vapahtajalla oli vielä työpalkkakin miehelle maksamatta, menivät he mökkiin. Palkkaa maksaessaan sanoi Vapahtaja miehelle:
— Tässä sinulle palkka työstäsi; puolet rahoistani annan sinulle, toiset jätän itselleni.