— Tulin sinua, armollinen prinsessa kosimaan, vastasi poika avoimesti.
— Kosimaan, vai kosimaan, virkkoi kuninkaantytär ja jatkoi:
— Mutta tiedätkö, että minua ei ole kukaan saanut. Minun saamiseeni ovat näet sellaiset vaikeat ehdot.
— Tiedän ne. Armollinen kuninkaantytär puhuu ja ymmärtää kaikkia kieliä, mutta arvelee, että on olemassa sellaisiakin kieliä, joita hän ei ymmärrä. Ja joka niitä osottaa olevan, se saa hänet omakseen.
— Niin.
— No, koetetaan nyt, mitä kieliä armollinen prinsessa ymmärtää ja mitä ei.
— Koetetaan vain.
Paimenpoika käänsi silloin konttinsa eteensä, pisti kätensä sinne ja puristi varpusta pyrstöstä. Varpunen äännähti:
— Tshiu, tshiu!
— Mitä kieltä se oli? kysyi poika.