No, siitä aarteen löydöstä syntyvät tietysti suuret rettelöt ja ukko ja akka vedetään oikeuteen sen löytämisestä ja salaamisesta.
Kyläläiset ovat kannelleet oikeudelle ja parhaana todistuksena esitetään akan puheet. Kun kyläläiset ovat kylliksi puhuneet oikeudessa, niin lausuu ukko tuomarille:
— Kuulustelkaahan, korkea oikeus, minun eukkoanikin; hänen puheistaanhan se on koko tämä juttu syntynyt.
— Niin, se on oikeus ja kohtuus, lausuu tuomari ja käy kuulustelemaan eukkoa.
— No, mistä se tämä aarre sitten oikein löydettiin? alottaa hän.
— Sekö, mistä, tuostako? Ettekö sitä tiedä? Sieltä, sieltä, mistä se löytyi, puun juurilta, kannon alta, aivan oikeasta paikasta, sieltä, sieltä, puun juurilta, kannon alta…
— No, hyvä — milloin se löydettiin?
— Milloinkako! Kaikkia kysyttekin! Silloin, kun me saimme kalan ansasta ja teiren verkosta ja silloin kun oli se suuri maailmanloppu…
— Astukaa ulos, lausuu tuomari ja antaa hetken perästä päätöksen, jossa eukko julistetaan hulluksi, kanne aiheettomana kumotaan ja kantelijoille sakkoa määrätään.
Niin sai ukko pitää rauhassa aarteen, kenenkään häntä siitä enää häiritsemättä.