— No, no, elähän hätäile, — lähdetäänhän hakemaan!
— Niin, niin, sitähän minäkin, lähdetään hakemaan, haetaan, haettava se on!
Ja he lähtevät aarretta hakemaan.
Aarre kun saadaan erään puun juurilta, niin ukko sanoo siitä eukolleen, että mennäänpä samalla katsomaan ansojakin ja verkkoja.
— Mennään vain, mennään, mitäs muuta!
Mennään niitä katsomaan ja ansasta löydetään kala, verkosta teiri. Eukko hämmästyy tuosta, mutta eihän siinä auta: mikä sattunut, se sattunut.
Ja he lähtevät kotiinsa kulkemaan.
Kotimatkalla tietysti eukko toitottaa koko kylälle, että he ovat löytäneet aarteen.
Mutta kotiin tultua ukko tekee vielä erään konstin. Hän sanoo eukolle, että nyt se tulee se maailmanloppu, ja jos tahtoo pelastua siitä, on mentävä suuren tynnörin alle. Akka menee tynnörin alle, ja ukko kaivaa näverillä reikiä tynnörin pohjaan ja rupeaa sen päällä polttamaan tervaa, jota rei'istä tippuu akan päälle. No nyt on se pahimman hävityksen aika, lausuu hän akalle, mutta pian tuo näyttää menevän ohi!
Pian se meneekin ohi, ja akka nousee tynnörin alta.