Sen pituinen se.
Ukko akan töissä, akka ukon töissä.
Olipa ennen ukkokin ylen omalaatuinen, ja hän rupesi kovasti kapinoimaan sitä vastaan, että hänen pitää aina tehdä ulkotöitä, kun sitä vastoin eukko saa aina olla lämpimässä tuvassa ja keveissä sisätöissä.
— No, vaihdetaan virkoja, vaihdetaan virkoja, ukkoseni, sanoo akka, — sinä jäät tekemään sisätöitä ja minä lähden ulkotöihin. Sinullahan lienee nyt puunvetoa — minä valjastan hevosen ja lähden metsään —, sinä kirnua täällä tuvassa maidot, hoida lapsi, katso porsas, jauha jauhot, keitä puurot, syötä lehmä.
— No, tehdään niin, ilahtui ukko.
Ja akka lähti puunvetoon, ukko jäi sisätöihin.
Hän rupesi kirnuamaan voita, kirnusi, kirnusi, mutta lapsi rupesi pyytämään juotavaa. — Ahaa, täytyy lähteä hakemaan kaljaa! Hän lähti hakemaan kaljaa aitasta, jätti kirnun tuvan lattialle. Aitassa kaljatynnörin tapin auvaistuaan muisti hän, että se sika voi kaataa kirnun tuvassa ja kiiruhti sinne. Siellä porsas, hänen tulostaan säikähtäen tölmäsi kirnua vasten ja kaatoi kirnukset lattialle; aitassa taas kaljatynnöri, joka oli jäänyt auki, vuoti tyhjäksi.
— No, hyvin tämä alkaa, arveli ukko ja kynsäsi päätään. Pani kuitenkin uudet maidot kirnuun ja rupesi uudella onnella valmistamaan voita. Silloinpa muisti hän, että ne jauhotkin olisi jauhettavat. No, hän pani jyviä kiveen ja alkoi jauhaa jylkytellä. Mutta kun ne voitkin oli valmistettava, arveli hän, että panenpa kirnun selkään, niin siellä heiluenhan ne samalla maidot voiksi valmistuvat. No, hyvinhän se aluksi kävi, mies kirnusi ja jauhoi yhtaikaa.
Mutta sitten piti panna puuro tulelle ja sitä varten oli käytävä kaivosta vettä noutamassa. Kirnu unohtui hänelle selkään, ja kun hän kumartui ottamaan kaivosta vettä, syöksähtivät kirnukset kaivoon.
— No, hyvinpä tämä jatkuukin, siunaili ukko ja kaatoi kolmannet kirnukset kirnuun sekä rupesi niitä voiksi valmistamaan. Mutta silloin muisti hän puuronkeittoaikomuksensa. Hän pani vedet ja jauhot kattilaan ja rupesi keittämään puuroa. Se keskeytyi, kun hän muisti, että lehmähän se oli vielä ruokittava. Hän jätti kattilan siihen ja riensi lehmän luo.