— Tänne!
— Kuka sinut sinne johdatti?
— Sinä!
— Mikset minun sydämeeni paennut?
— Siksi, että sieltä olisit minut kaikkein nopeimmin löytänyt.
Ja sen jälkeen poika ja tyttö elelivät saaressa kuin kaksi kultapoikaa, kultakäkien saaren kummuilla kukkuessa.
Poika ja hiidenpeikko.
Kiertelipä kerran pieni poika maailmaa ja hänellä oli vain kolme leipää kontissaan. Häntä vastaan tuli vanha ukko ja pyyti häneltä almua.
— No, eipä tässä itsellänikään ole muuta kuin kolme leipää kontissa, mutta annanpa sinulle sentään yhden niistä, jäähän itselleni vielä kaksi, arveli poika ja antoi ukolle leivän.
— No, kun sinä olet noin hyvä poika, niin annan sinulle vastalahjaksi tämän laukun, tämän vanhan, kuluneen laukun, mutta jolla ehkä voit jotain aikaan saada. Panet siihen vaikka nuo leipäsi, lykkäät kontin tiepuoleen; ja kun leivät loppuu tahi muuten pulaan joudut, niin sanot vain: "jopa tässä nyt, onhan minulla tuo laukku", niin ehkä jotain apua tulee!